Diabeettinen retinopatia

Diabeettinen retinopatia

Yleisin diabetekseen liittyvä silmäsairaus

Diabeettinen retinopatia on yleisin diabetekseen liittyvä silmäsairaus. Se vaikuttaa verkkokalvoon sekä mahdollisesti makulaan eli verkkokalvon tarkan näkemisen alueeseen.

Makulaturvotuksen vaikutus näköön

Diabeettisen retinopatian esiintyvyys on suoraan verrannollinen diabeteksen kestoon. Tyypin 1 diabeteksessa retinopatiaa esiintyy harvoin ensimmäisen viiden vuoden aikana. 20 sairausvuoden kuluessa retinopatia kehittyy noin 80-100 %:lle potilaista.1 Tyypin 2 diabetespotilailla voidaan retinopatiamuutoksia todeta jo diabeteksen toteamisvaiheessa.

Diabeettinen retinopatia kehittyy, kun suuret verensokeripitoisuudet vaurioittavat silmän verkkokalvon verisuonia, minkä vuoksi verkkokalvo ei saa riittävästi verta tai happea. Joskus verisuonen seinämä voi repeytyä ja turvota. Näin vaurioituneista suonista tihkuu verta ja kudosnestettä verkkokalvolle. Jos nestettä kerääntyy makulan alueelle, se turpoaa ja paksuuntuu, jolloin keskeinen näkökyky voi heikentyä.

Pitempiaikaisen tihkumisen ja turvotuksen seurauksena verkkokalvoon muodostuu pieniä, kovia ja vaaleita tulehdusnestekertymiä (eksudaatteja), jotka sisältävät lähinnä lipidejä eli rasvoja ja rasvamaisia yhdisteitä. Tällöin puhutaan taustaretinopatiasta.

Retinopatian edetessä osa verkkokalvon pienistä suonista tukkeutuu. Tukkeutuneiden suonten lähistöllä olevat suonet laajenevat ja muodostuu pullistumia (mikroaneurysmia). Kun laajempi pienten verisuonien alue tukkeutuu, syntyy pehmeä eksudaatti (pumpulipesäke) eli verkkokalvon mikroinfarkti. Laaja-alaisesta verkkokalvon hapenpuutteesta johtuen muodostuu uudissuonia verkkokalvolle tai makulaan (proliferatiivinen retinopatia). Ne vuotavat helposti ja voivat heikentää näkökykyä. Myös verkkokalvon irtauma on mahdollinen.

Viitteet:
  1. Käypä hoito -suositus, Diabeettinen retinopatia, 2014.