Retinopatian hoito

Nopea hoidon aloitus tärkeää

Diabeettista retinopatiaa ja makulaturvotusta voidaan hoitaa. Koska näkökyky voi heiketä hyvin nopeasti, on tärkeää käydä säännöllisissä näöntarkastuksissa ennen oireiden ilmaantumista. Tauti olisi hyvä todeta jo varhaisessa vaiheessa ja hoito aloittaa mahdollisimman pian parhaan näkötuloksen saavuttamiseksi.


Vaikka verensokeriarvojen hallinta on tärkeää diabetesta sairastaessa, tarvitaan myös lisähoitoa. Saatavilla on useita eri hoitomuotoja. Keskustele silmälääkärin kanssa siitä, mikä niistä sopii parhaiten sinulle.


Diabeettisen retinopatian ja makulaturvotuksen hoitomuotoja ovat:

 

  • Verisuonikasvutekijöiden estohoidot
  • Fokaalinen eli paikallinen laserhoito
  • Vitrektomia
  • Kortikosteroidihoito

 

Verisuonikasvutekijöiden estohoidot hillitsevät uudisverisuonten kasvua verkkokalvolla

Nämä hoidot kohdistuvat yhteen tai useampaan proteiiniin, jotka stimuloivat vuotavien verisuonten kasvua silmässä. Tällaisten hoitojen on osoitettu pysäyttävän useissa tapauksissa diabeettisen makulaturvotuksen etenemistä ja joissakin tapauksissa palauttavan näkökykyä vähentämällä uudisverisuonten kasvua ja vuotamista.

 

Verisuonikasvutekijöiden estolääke

 

Diabeettisessa makulaturvotuksessa verisuonikasvutekijöiden tuotanto on lisääntynyt verkkokalvolla ja niiden vaikutuksen estäminen vähentää makulaturvotusta.

estohoidon annostelu

 

Verisuonikasvutekijöiden estolääke annostellaan ruiskuttamalla se ohuella neulalla silmään. Pistoshoidon antaminen kestää vain muutaman minuutin, eikä siitä aiheudu kipua. Silmälääkäri tai -hoitaja puhdistaa ja puuduttaa silmän ennen pistosta.


Kun verisuonikasvutekijän estolääke imeytyy makulan kudoksiin, se estää vuotavia verisuonia aiheuttavan verisuonikasvutekijän vaikutusta. Verisuonikasvutekijöiden estolääkkeillä voidaan vähentää verisuonten läpäisevyyttä ja makulan ja verkkokalvon turvotusta sekä parantaa näöntarkkuutta. Silmälääkäri arvioi, minkälainen hoitomuoto on potilaalle sopivin ja miten usein sitä tulee antaa.

 


Alkuvaiheessa toimenpiteen jälkeen roskantunne, silmän vetistys ja liikkuvat pisteet näkökentässä ovat normaalia. Mahdollisia harvinaisia haittoja ovat esimerkiksi silmänsisäinen tulehdus tai verkkokalvon irtauma.

 

Laserhoito kohdistuu silmänpohjan vuotaviin uudissuoniin

Laserin avulla pyritään estämään verisuonten vuotaminen silmän verkkokalvolle ja makulaan. Hoidossa lasersäde kohdistetaan verkkokalvon tihkuviin uudissuoniin, mikä vähentää kudosnesteen määrää ja hidastaa tihkumista. Yleensä yksi hoitokerta riittää, mutta toisinaan tarvitaan useita laserhoitokertoja. Jos potilaalla on diabeettinen makulaturvotus molemmissa silmissä, lääkäri hoitaa yleensä yhtä silmää kerrallaan ja hoitojen välillä on useita viikkoja.

 

Laserhoidolla pyritään vakauttamaan näkö, ja se voi ehkäistä diabeettisen makulaturvotuksen aiheuttamaa näön heikentymistä, mutta se ei useinkaan paranna näöntarkkuutta. Toimenpiteen aikana voi tuntua lievää epämukavuutta ja mahdollisina haittoina voi esiintyä verkkokalvon vaurioita tai arpeutumista.

 

Vitrektomia eli lasiaisen poisto

Jos lasiaiseen on kehittynyt uhkaava verenvuoto, se voidaan poistaa, eli tehdään vitrektomia.

 

Diabeettisen makulaturvotuksen hoidossa vitrektomiaa käytetään tyypillisesti verkkokalvoon syntyneen vedon poistamiseen (vitreoretinaalinen traktio) ja/tai verkkokalvon hapettumisen parantamiseen silmän lasiaisnesteen poistamisella. Vitrektomiassa voidaan säilyttää näköä veren poistamisella.

 

Kortikosteroidit hillitsevät tulehdusta ja turvotusta

Kortikosteroidit ovat hormoneja, joiden avulla voidaan estää tulehdusreaktiota ja turvotusta verkkokalvolla ja makulassa. Niiden on osoitettu hillitsevän kasvutekijöitä, joilla oletetaan olevan tärkeä rooli diabeettisen makulaturvotuksen syntymisessä.

 

Nämä lääkkeet voidaan antaa injektiona lasiaiseen tai ainetta pitkäkestoisesti vapauttavina implantteina, jolloin annostelukertoja on vähemmän kuin injektioita annettaessa.


Mahdollisina haittoina voi esiintyä harmaakaihia tai silmänpaineen kohoamista, joka on glaukooman riskitekijä.